Tänään sattui sadepäivä, joten ulkoilu jäi vähemmälle. Ei silti, etteivätkö pennut siellä olisi viihtyneet. Jotenkin vain märät tassut ja kestokiinnostuksen kohteena oleva kukkapenkki eivät tuntuneet halutulta yhdistelmältä.

Siirryttiin siis sisäleikkeihin. Niiden kuvaaminen pentuperspektiivissä ei onnistu, sillä kaverit tunkevat heti syliin ja kameraa tutkimaan.

"Miksin" ja "Kuoman" tapasin tyynyleikissä, jossa niillä oli selvästi hauskaa keskenään.

Kukkuu!

Pojat kävivät välillä kupillisella.

Tytöt perustivat sisäpiirin.

Ja pojat majoittuivat poikamiesboksiin.

Kun kiinteään ruokaan on opeteltu, tarvitaan apuvoimia ei niin sisäsiistin kuusikon jätöksien siivoamiseen. Pennuilla on toki hieno aidattu alue yhdessä huoneessa, mutta kalterisankarit tulee päästettyä vapaalle aina kun olemme kotona. Vain töiden aikana ja yöllä pentue on rajatulla alueella.

Pari päivää sitten aloitettiin tutustuminen ulkomaailmaan. Tämä on kuvasarjasta se, johon on kaapattu enin määrä pennuista samaan otokseen. Tyypilliseen tapaan tästä puuttuvat "pikku-Joku" ja Neiti C. "Pikku-Joku" aloitti heti systemaattisen haistelun. Tällä kertaa kuistilla ja katosi hajumaailmoissaan grillin taakse. Neiti C taas on harkitsevainen ja viihtyy ihan hyvin sisälläkin.

Olin kyllä ajatellut, että "mahonkipoika" olisi ehtinyt pissahätänsä kanssa nurmikolle asti, mutta ei. Rintamasuunta on väärä ja pohjatappi vuotaa. "Pikku-Joku" on päättänyt tarkistuskierroksensa ja katselee veljensä komeaa lätäkköä.

Neiti B on hyvin tomera ja harjoittelee sosiaalisen käyttäytymisen otteita "Mahonkipoikaan". Pikkuveli ei suinkaan ole näissä tilanteissa noin "lapanen" kuin tilannekuva antaisi ymmärtää. Kun taisteluärinää jostakin kuuluu, kysessä on nimenomaan tämä herra. Nyt pääsi sisko yllättämään.

Neiti B viestittelee isänsä kanssa. Ennen luovutusta näille pikkukavereille annetaan myös tiibetinspanielin kielikylpy. Anopin 9-vuotias Hilla-vanhapiika sopii siihen tehtävään erinomaisen hyvin. Kyllähän jokaisella koiranpennulla pitää kotiopettaja käydä tapoja opettamassa :) ja vanhempia neuvomassa, kuinka lapset kasvatetaan kuriin ja nuhteeseen.

Tämä topakka ja omatoiminen noutopuuhastelu taisi olla viimeinen niitti? Olen koko ajan ollut sillä kannalla, että jätän itselleni urospennun tästä pentueesta. Tänään sitten naisellisesti vaihdoin kantaani.

Tämä neiti B on kyllä halutuilta ominaisuuksiltaan pentueen paras meidän tarpeitamme ajatellen. Siinä ei ole kuin yksi puute. Joka taas Juhan mielestä ei ole puute ollenkaan. No, onneksi vaihtoehtona ollut urospentu herra B menee Iirolle, joten lähes perheeseen jää kuitenkin. Miehet kyllä keskenään sanoivat, että vielä se äiti ehtii moneen kertaan mielipiteensä vaihtaa. No en vaihda enää, kun valinnan jo netissäkin julkaisin!

Pihalla touhuilu väsyttää pennut nopeasti. Tässä rauhallisena poseeraa pikkuneiti A. Helatorstaina on pentujen ristiäiset lähes koko omistajaporukan kanssa. Silloin pitää olla pirteässä esiintymiskunnossa.

Pennut tulivat torstaina neljän viikon ikäisiksi. Maailmankuva laajenee koko ajan.

Tässä testataan porukalla erilaisia liikkumisalustoja. Kaikilla pääsee etenemään mukavasti, kun ottaa oikean tyylin käyttöön. Vikkelimmät ovat käyneet jo olohuoneen lankamatolla asti.

Virikkeitä löytyy jonkun verran. Pentujen seuraamisen helpottamiseksi hankittiin pannat. Ominaisuuksiltaan tasainen pentue antaa kovasti haasteita valita jokaiselle oikea koti. Toisaalta se kyllä myös helpottaa. Helatorstaina tehdään yhteisessä tapaamisessa lopullinen jako.

Pennuilla on hyvä palvelu. Ruokahuolto toimii myös kauempana lähtöpistettä. Samalla voi hetken levähtää tutussa kainalossa.

Kun kaikki haluavat ruokailla yhtä aikaa, on maitobaarissa ruuhkaista. Tarjoilija pysyy silti rennon rauhallisena.

Osa pentueesta hoksasi, että täällä on toinenkin maitobaari! Joku ei ollut tarjoilujuen suhteen yhteistyökykyinen ja opetti rohkeille pennuille tärkeitä alistumiskäyttäytymisen alkeita. Nyt tämän yksilön ympärille on muodostettu puolen metrin pentuvapaa vyöhyke, kuten opetuksen tarkoituskin oli.

Kun väki palautui matokuuriannoksensa jälkeen lähtöpisteeseen, siellä odotti toinen makuelämys. Se näytti olevan hyvin mieluinen.

Pennut täyttivät torstaina jo kolme viikkoa. Huikea on koiranpentujen kehitys. Joka päivä oppivat uusia asioita valtavan määrän. Otimme pennuista taas naamakuvat, samassa järjestyksessä kuin aiemmallakin kuvauskerralla.

Herra X:stä puhutaan nimellä "Mahonkipoika". Asiantuntijaraadin kanssa sitä käsissämme pyörittelimme ja mustaksi totesimme. Työnimensä saa kuitenkin pitää. Tämä touhukas vesseli on poikajengin pienin, mutta ei suinkaan vähäisin.

Herra Y on vikkelä kuten pienempi veljensäkin.

Tämä poika on saanut tunnistenimekseen "pikku-Joku". Pienemmistä veljistään tämä erottuu suoraviivaisena ja tuumailevana liikkujana. Tassutkin on kuin työmiehellä. Ihan kuten isälläänkin.

Neiti A on suloinen pikku tyttö.

Tämän neidin tunnistaa valkoisista tassuistaan ja työnimestään "Lumikki"

Neiti C pitää puolensa joka asiassa. Ja suunnan otettuaan se sinne myös menee.

Pennuille on nyt tehty isompi pentuaiataus. Muutaman kerran päivässä ne päästetään vapaana tepastelemaan ja tutustumaan maailmaan. Häntien vipatus ja kuonojen tuhina on kovaa. Ne pitää tähän valokuvaan vain kuvitella mukaan. Pikkuhiljaa alkavat pentujen persoonat näkyä.

Ensimmäiset riistakosketukset :)

 Lisäruokintaa ei ole vielä aloitettu, vaikka maitobaarissa ahdasta jo alkaakin olla. Pentujen kehitys hyvän emän hoivissa on ollut hyvä. Muulla on kyllä hieman roolitushaasteita, sillä pentujen leluja se mielellään omisi itselleen. Tässäkin imetetään uusi mieluinen lelu suussa.

Viime viikolla pennut löysivät itsestään uusia ominaisuuksia. Päästä avautuivat silmät, joiden avulla maailmankuva avartui. Vartalon alapuolelle nousivat jalat, joiden avulla runkoa voi siirtää eteenpäin selvästi ryömimistä tehokkaammin.

Samaan aikaan tapahtui tuttua fyysistä kasvua, joka teki syntymälaatikkoa ahtaan oloiseksi.

Niitten näkimien ja nostimien avulla pääsi huomaamaan, että voi veljet - ei tämä maailma tässä ollutkaan. Vaan sitä on paljon enemmän tuolla reunan ulkopuolella.

Ihan itse sinne ei vielä päästy, mutta apuvoimilla siirtyminen onnistui vaivatta. Heti alkuun sieltä löytyi äiti. Vaikka se ei enää ihan joka hetkeä pentujen kanssa vietäkään, niin aina se on jossain lähellä. Ja pienestä vinkumerkistä menee suorinta tietä pentujensa luokse. Noita vinkusignaaleja tulee harvoin, sillä syöttö- ja huoltopuuhat Muu tekee aina hyvissä ajoin. Silloin ei ole tarvetta paljon vingahdella.

Sieltä maailmasta löytyi vihreä matto ja sininen hanhi. Ne piti huolella analysoida.

Sitten siellä tapasi tuttuja naamoja. Äänenä kuului mahdoton tuhina, kun myös hajusignaaleita analysoitiin aktiivisesti.

Tämän jälkijunan matka päättyi tähän seinämään. Ilmeinen maailmanloppu näille kavereille. Pikkuhiljaa sammahtelivat, jolloin siirrettiin väki takaisin lähtöpisteeseen. Miettivät varmaan herätessään, oliko se unta tai jotain? Valloitettiinko me jo koko maailma vai oliko se vain yksi huone?

Kun päivään tarvitsee piristystä, niin sitä olemme käyneet hakemassa Joonalta. Pikkumies kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Lapsenvahtinakin olemme muutaman kerran olleet, kun Sanna ja Juuso ovat halunneet hieman omaa ja yhteistä aikaa. Pienestä vinkistä olemme olleet aina valmiita palvelukseen. Tunnustamme jopa itse järjestäneemme nuorelle parille tuulettumis- ja rentoutumistilaisuuksia :) Heidän vaihtelunsa kun on ollut vaihtelua myös meidän arkeemme.

Hyvin ovat vielä muistissa vauvojen hoitokuviot. Toki ohjeitakin olemme saaneet. Tässä mummi kertoo Joonalle juttuja hevosista ja niiden tarjomasta huimasta kyydistä. Papan huolestunutta ilmettä tähän ei kuvattu. Joonan ilme on mummille mieluisampi.

Mummin sydänkäpy on nappisilmien sukua ja huonetta.

Iltapuuro oli varsinaista porinapuuroa. Siitä tuli mukavia juttuja ja päivän hymy :)

Suutarin lapset kulkevat paljain jaloin. Ja kotieläinagrologin pentue kasvaa ilman kasvutaulukkoa ja ruokintasuunnitelmaa. Ihan vaan fiiliksellä.

Hyvin tuo tuntuisi sujuvan. Kun vertaa pari viikkoa siiten otettua kuvaa samasta laatikosta, niin huomaa kasvun olleen melkoinen. Kohta pitää varmaan pentulaatikon neliöt mitata ja laskea, montako koiraa siinä saa suositusten mukaan olla.

Pennut ovat keskenään tasaisen kokoisia sekä kooltaan että kuntoluokaltaan. Muu on emän roolissa yllättänyt kyllä melkoisen positiivisesti. Ajattelimme, että aktiivisen energisenä koirana sen on haasteellista asettua tehtävään. Aamulla herättäessä ja iltapäivällä kotiin tultaessa sen tapaa unisen näköisenä perheensä kanssa nukkumassa. Ovi koko huoneistoon on avoinna ja Joku pysyyy kiltisti huoneen oven ulkopuolella edelleen. Leppoisan tyytyväinen koiraperhe meillä siis täällä asustelee.

Muu on ollut jo pidemmilläkin ulkoilureissuilla mukana. Pennut ovat sen ajan pärjänneet ihan hyvin keskenään.

Pentuja on tullut myös paljon syliteltyä. Jokaista vuorollaan.Tässä vuorossa neiti B. Silmät näillä ovat edelleen kiinni, samoin korvat. Nimiä E-kirjaimella on jo listattuna, mutta niiden jakamiseen oikeille tyypeille tarvittaisiin hieman enemmän tietoa persoonasta.

No olisihan se noloa, jos Einsteiniksi nimetty uros osoittautuisikin El Bimboksi.

Irrottelimme Juhan kanssa pentuja kesken syömäpuuhien valokuvattavaksi. Tässä koko katraan ensimmäiset viralliset kuvat.

Herra X on se pentu, joka ajoittain vaikuttaa mahongin väriseltä. Niin kuin nytkin tässä.

Herra Y:llä on jotain selvästi mielen (lue kielen) päällä. Tyypillinen mies.

Herra Z on pikimusta.

Neiti A:n silmäkulmasta näkyy naisellisen uteliaan katseen alkumerkkejä. Tämäkö avaa silmänsä ulkomaailmaan ensimmäisenä?

Neiti B on saanut valkoista väriä sisarussarjasta eniten.

Neiti C:n mielestä tämä jonnin joutava kuvaaminen voisi päättyä, jotta imeminen voisi jatkua. 

Pennut tulevat tänään yhden viikon ikäisiksi. Kovasti on tasainen pesue kokoaan ja kehitystään kasvattanut. Kukaan ei erotu joukosta. Ei hyvässä eikä huonossa. Kasvattajan ihannetilanne :)

Elämä on yhtä syömistä ja nukkumista. Tosin Muu laittaa pesueensa aika ajoin liikkeelle saapumalla pentulaatikkoon aina pentukasan vastakkaiselle puolelle. Melkoinen on meno, kun emän läheisyys on aistittu. Ja hyvin nopeasti on taas ylläoleva tilanne saavutettu.

Tuo yksi poika näyttää aika ajoin mahongin väriseltä. Etenkin salamalla otetuissa kuvissa. Saa nähdä minkäväriseksi sitten päätyy. Paljaalla silmällä katsoen pentueen väritys on hyvin tasainen, kahden pennun (yksi narttu ja yksi uros) isompia valkoisia merkkejä lukuunottamatta.

Moni kyselee, joko valinta omasta pennusta on tehty. Sitä ei ole tehty. Haluamme tehdä valinnan nimenomaan ominaisuuksien suhteen ja kun sukupuolellakaan ei ole väliä, niin se päätös tulee joskus 5-6 viikon iässä. Tämänhetkisten ominaisuuksien suhteen pentue on hyvin tasainen.

Muu on selvinnyt katraansa hoidosta hyvin. Jokun apuja ei ole vieläkään tarvittu.

Kaikki on mennyt mukavasti. Pennut kasvavat, pulskistuvat ja vahvistuvat koko ajan.

Välillä Muu on ollut levoton. Se on läähättänyt ja yrittänyt kertoa meille jotain, mikä ei ole kunnossa. Pennut ovat olleet hiljaisia ja tyytyväisiä, Muu on syönyt ja juonut hyvin, nisät ovat kunnossa ja vuotojakaan ei enää juurikaan ole. Lämmönkin mittasin ja sekin oli normaali. Silti Muu läähätteli ja yritti ajoittain viestiä jotain. Asiasta, joka ei ole kunnossa. Istui pentulatikon ulkopuolella, katsoi sinne ja minuun vuoronperään. Marisi ja läähätti.

Yläkuvassakin sen naamasta näkee, että jokin ottaa pannuun :(

Nyt se on löytynyt ja Muun ajoittainen loohkaaminen on loppunut. Naamakin on tyytyväisemmän näköinen. Söpö, pinkinpunainen ja pehmoinen makuualusta oli sille liian lämmin. Pesty eteisen matto selvästi mieluisampi makuualusta.